Parru Heinola 6.3.2013

Tänään puhuttiin toimintamallien maastouttamisesta.

Vuonna 1991 maailma oli aika erilainen paikka. Missä olimme, mistä haaveilimme ja mitä teimme tuolloin? Syvä lama jätti jälkensä meihin. Työttömyyttä oli valtavasti ja koko talousjärjestelmä meni uusiksi.

Alaamme vaivaa yksilöitä syyllistävä ote kun yhteisvastuullisuus kehityskohteista olisi tulevaisuutta, osin jo tätä päivää. Yhteisvastuullisuus vahvistaa koko yhteisöä.

Mitä jäänteitä tuosta ajasta on mielissämme? Entä asiakkaidemme mielissä? Valion maito vai Pirkka-maito? Tarjotessamme kebab-kiusausta asiakkaillemme teemme ehkä jonkin sortin loukkauksen.

Nollatoleranssi vanhaan puuroon! Voileipäpoliisit vahtikoon että voileipiä ei tehdä valmiiksi.
Haluanko olla SÄNKYYN HOIDETTAVA? Ruokailunkin pitäisi tapahtua jossain muualla kuin sängyssä ja muiden ihmisten seurassa. Miten valinnanvapaus toteutuu ruokailuissa? Voisiko ateria-automaatti olla ratkaisu joissakin paikoissa ja joillekin asiakkaille? Pedit pedataan, päivävaatteet puetaan.

Minna on reipas päiväpetipoliisi.

Varomme käsittämättömällä tavalla asiakkaitamme kaikelta "pahalta". Esimerkiksi takoissa ei uskalleta polttaa puita koska se on liian vaarallista. Mitä järkeä? Elämämakuisuus vaatii elämänmakuisia asioita. Esimerkiksi papanoita pihalla. Hiukan savunhajua ilmassa takan polttamisen seurauksena. Orientaatio tulee olla elämän auttaminen. Ei hoito-orientaatio. Millainen esim. suihku- tai saunareissu on hoito-orientaatiolla suoritettuna vs. elämä orientaatiolla?

Leininuuni on suuri innovaatio. Samoin hotpotti.

Henkilökunnan voimavaroja ja erityisominaisuuksia tulisi hyödyntää asiakkaiden eduksi.

Työsuhdemalli on muuttunut. Ennen oltiin koko elämä samassa ammatissa ja pitkässä työsuhteessa. Työsuhteen psykologinen sopimus muuttui pitkistä työsuhteista määräaikaisiin ja joustaviin työsuhteisiin. Puhutaan laadusta ja työhyvinvoinnista.

Suomessa ei ole julkisen sektorin kriisiä. Sen sijaan on sosiaali- ja terveystoimen kriisi.
Minkälainen työ on tuottavaa ja taloudellista?

Tulevaisuus 2030; työn ja oppimisen liitto --> Parru

On tärkeää miettiä asiakkaan elämän historiaa, mutta vielä tärkeämpää on miettiä mistä asiakkaat unelmoivat. Loppuuko unelmointi, kun täyttää 60 vuotta?

Tehtävämme on pelastaa Suomen kilpailukyky strategisten päätösten avulla. Asukkaat syövät sunnuntaisin lähiruokaa: asukkaat saavat hyvää ruokaa, lähiympäristön yritykset menestyvät ja ympäristön kannalta on pienempi hiilijalanjälki.

Resurssiviisaus; pystyy hyödyntämään resursesseja mahdollisimman hyvin.

10-14 erilaista työtä 38 ikävuoteen mennessä.

Vanhukset on erotettu teknologiasta, josta he hyötyisivät. Ei ole Ipadia, jolla pitää yhteyttä omaisiin tai voisi lukea. Kuinka moni vanhus hyötyisi yhtä paljon ipadista kuin rollatorista???

Jounin kolme tavoitetta laitoshoidossa tämän vuoden loppuun mennessä:
1. jokainen pääsee vähintään kerran viikossa ulos
2. jokainen nostetaan kerran päivässä ylös
3. painehaavoja ollenkaan.

Tulevaisuudessa ei ole yhtään laitospaikkoja, ei myöskään tehostetun palveluasumisen paikkoja. Tulevaisuudessa on yksiportainen elämänvalmennus ja perusterveydenhuolto, jota tarjotaan vanhuksille. Ihmiset asuvat erilaisissa kodeissa ja koteihin saa niitä palveluita joita haluaa ja tarvitsee. Näin ei ole talon tapoja, joita on noudatettava.

Otetaan tavoitteeksi, että asiakkuusjohtaja menee läheisen kanssa asiakkaan kotiin ja yhdessä suunnitellaan miten asiakas pärjää esim. tulevan talven. Asiakas menee vuorohoitoyksikköön vain talveksi ja suunnitellaan miten kunto kohenee talven aikana, jotta hän voi palata kesäksi kotiin. Ja kesän loppuvaiheessa suunnitellaan taas seuraavaa talvea. Taloudellinen merkitys yhden ihmisen kohdalla on 20 000 euroa!

Etenkin harvaan asutetulla alueella tarvitaan uudenlaisia palveluita. Kotihoito tekee niitä asioita asiakkaan luona, joista hän hyötyy ja selviää sen avulla omassa kodissaan pitkään. Asiakas saa esim. rengin neljäksi tunniksi, joka tekee niitä asioita joita sillä hetkellä tarvitaan.

Palveluajan pidentäminen asiakkaalle. Soitetaan kotihoidon asiakkaalle ja kerrotaan: "Tulen puolen tunnin päästä luoksesi". Asiakas alkaa odottamaan, keittää ehkä kahvit, odottaa hoitajaa ja tulee tunne, että saa enemmän palvelua. Yksi tunti tiskaamista vastaa seitsemän tuntia fysioterapiaa vanhukselle. Käynnin jälkeen soitetaan iltapäivällä: "Miten päiväsi on mennyt?"

Kirjaamisen näkökulman on muututtava. Miten asiakas voi ja miten hän on asioita kokenut...

Pidetään kurittomuuspäiviä. Lähdetään asiakkaan kanssa ostoksille, pilkille, annetaan enemmän aikaa...

Kotitehtävä; Jokainen istuttaa kukkia ja laittaa maitopurkkeihin siemeniä itämään.

Tasalaatuisuudesta hyötylähtöisyyteen ja yksilöllisyyteen. Elämä on seikkailu.

Päivätoiminta, onko hyvä nimi? Mitä se voisi olla miehille? Toimintaklubi...

Vanhus saa 2 tuntia lisäaikaa joka päivä, lisää voimavaroja. Mitä silloin voisi tehdä, miten sen ajan voisi hyödyntää?

Meillä ei ole opettamisen kulttuuria. Kuvataan mummoja leipomassa pullaa, mutta ei kuvata kuinka mummo kertoo miten pullaa tehdään eikä laiteta reseptiä blogiin.
Blogin idea on se, että kerrotaan mitä ihmisten arkeen kuuluu. Elämän makuista kerrontaa. Kun kerrotaan ihmisten elämästä, niin ymmärretään, että kerrotaan ihmisten kodeista.

Ihminen asuu omassa kodissaan ja maksaa 12,50 koko päivän aterioista. Me määritellään mistä ruoka tulee ja asukas ei saa itse valita paikkaa mistä ruoka tulee. Palvelutaloon muuttavalta on loppu / kielletty ravintola-ateriat, pitseriat ja mäkkärit. Viikonlopuksi ostetaan ateriat muualta, jolloin tulee ruokaan vaihtelua. Tai lauantai voisi olla ruoan valmistuspäivä yhdessä ja sunnuntaina mennään ravintolaan syömään. Kodissa on oltava ruokakaappi ja hedelmiä.

Kehittämisen suunnan muutos oltava tuotteesta käyttäjäkokemuksiin. Mietitään millaisia käyttäjä-kokemuksia me halutaan ja toimitaan sen mukaan.

Vuosikello vrt palvelusektorin seitsemän sesonkia.... Miten vuodenajat näkyvät vanhusten arjessa? Ruoka, värit, tapahtumat. Ensin mietitään milloin ja sitten vasta tuotetta.
Tehdään ensin pieniä ja helppoja asioita, sitten kehtitetään kohti suurempaa ja parempaa. Ei tyydytä yhteen pieneen muutokseen, vaan mietitään mitä sitten.

Parru koulutus Heinolassa 4. ja 6.3.

Parru-koulutus /Peruspalvelukeskus Aava - Esimiehet ja tiiminvetäjät

Inkeri Liimatainen Salpauksesta saattaa
osata jopa lentää.

Tervetuloa  PARRU-koulutuksen kolmanteen teemapäivään Esimiehille ja tiiminvetäjille. Tällä kertaa kokoonnumme Heinolassa.

Edellisessä koulutuspäivässä käsittelimme teemaa; Miten luova ja innovatiivinen työote muuttaa tulevaisuuttamme?

Jatkamme siitä teemalla; Uuden toimintamallin saattaminen käytäntöön, taloudellinen ja tehokas työote

Näistä koulutuksista voit katsoa välilehdeltä Parru-sisältöä ja etenemistä.

    

Aika       Ryhmä 1 4.3.2013  klo 9.00 -16.00
              Ryhmä 2 6.3.2013  klo 9.00 – 16.00

Paikka   Koulutuskeskus Salpaus, Opintie 2, Heinola, luokka 204

Parru etenee painokkaasti

Teimme napakan väliarvioinnin joulukuussa. Sen eteneminen ja tulokset näkyvät sivuilla "Väliarviointi". Se on tehty aivan uudella tavalla - johto on määritellyt tavoitteensa ja nyt arvioimme etenemistä niitä kohti.

Peruspalvelukeskus Aavan johtaja Sirkka-Liisa Pylväs oli paikalla. Hän teki mielenkiintoisen havainnon: Asiakas on asettunut keskiöön. Todellakin, se näkyy kaikessa. Se näkyy työinnossa ja se näkyy tuottavuudessa. On syntynyt positiivinen kehittämisen kehä:

 

Hautomossa mietitään taas uusia

Dream Team Raivaajien joukko lähtee liikkeelle Valamon luostarista helmikuun puolessa välissä. He valmistautuivat puolentoista vuoden matkalle jo viime kesänä Dream Team Hautomossa Lossirannassa. Dream Team Raivaajien jälkeen tulevat Dream Team Rakentajat. Kannattaa jo nyt laittaa kalenteriin uusi hautomo. Se on 30. toukokuuta kello 14.00 alkaen. Siellä haudotaan taas uusia ajatuksia. Vanhispalveluiden uuden tarinan rakentamiseksi.

 

Työhyvinvointia metsästä

Sitä haetaan aktiivisesti kahdessa ryhmässä keväällä ja kahdessa syksyllä. Metsä se on varmasti - koko päivät siellä vietetään ja Anu taitaa jo tietää, mihin suuntaan suuntaamme. Virkistystä ja työhyvinvointia kyllä - mutta vähän lomassa elämän ja työelämän pohdintaa tietysti. 29. toukokuuta, 11. kesäkuuta, 21. elokuuta ja 11. syyskuuta. Niin on suunniteltu.

Tervetuloa Luostariin!

Laavu tipahti niukasti kärkipaikalta Dream Teamin koulutuspaikkakyselyssä:

Niinpä aloitammekin Dream Team Raivaajien matkan 14.-16.2. Valamon luostarissa! Kutsua klikkaamalla pääset tutustumaan päivien ohjelmaan tarkemmin.

Dream Team Raivaajien kanssa näemme yhteensä neljässä kohtaamisessa:

• I kohtaaminen 14.-16.2. - Luostari
• II kohtaaminen 5.-7.9. - Laavu
• III kohtaaminen 9.-11.1. - Linna
• IV kohtaaminen 4.-6.9. - Laineet

Liikkeelle lähdetään siis luostarista. Laitan Raivaajille lisätietoa vielä myöhemmin!

 

Mukavia tulevia koulutuspäiviä!

 



-Ville
ville.makela@tamora.fi
puh. 044 373 3638

Uusin avauksin uuteen vuoteen

Ikkunasta ulos katsoessa näkyy valkea talvinen maisema. Pakkanen paukkuu ja lumihiutaleita satelee verkkaisesti maahan. Joulun odotusta on ilmassa. Aavassa koti- ja asumispalveluissa uuden odotusta ja kehittämistä on ollut ilmassa jo kotvan aikaa...

Kuluva vuosi on ollut mukavan muutoksen aikaa. Parru koulutus on puolessa välissä ja eilen torstaina 20.12 pidimme hankkeen väliarvioinnin. Uskomattoman upeita juttuja on saatu aikaan! Ihan mahtavaa on huomata, miten uutta Aavan vanhuspalvelujen tarinaa kirjoitetaan viikottain ja päivittäin arjen askareissa uudelleen.

Ensi vuonna jatkamme tarinaa ja tapahtumia. Avaamme uusia ovia - mitä sieltä löytyykään?

Dream Teamin raivaajien kanssa käärimme hihat helmikuussa.

Aava Unema blogi on nyt avoin kaikille kiinnostuneille - tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan, miten uudella otteella yhdessä asiakkaiden kanssa Aavassa luodaan  uutta vanhuspalveluiden tarinaa.


Ihania kohtaamisia ja joulun lämpöä kaikille

Terveisin,
Anu Olkkonen-Nikula

Hei kehittäjä!

. 



Aavan johtajan Sirkka-Liisa Pylväs kertoi väliarvioinnissa havainneensa merkittävän muutoksen;
puheen ja kehittämisen keskiöön on noussut asiakas - vanhuksen hyvä elämä.

Elämme mielenkiintoisia aikoja, koska vaade muuttua on mitä ilmeisin.

Meillä  on nyt myös mahdollisuus uuteen, vain oma luovuutemme rajana. On hienoa, että joukko innokkaita kehittäjiä on jo lähtenyt liikkeelle ja tulevaisuuden vanhustenhuoltoa on alettu rakentaa.

Nyt on tärkeää myös hahmottaa mielessään sitä, mikä työssä  on tärkeintä.

Olemmeko pohtimassa ja kehittämässä juuri oikeita asioita?

Tärkein kysymys on kuitenkin se vastaammeko nykyisellä  työllämme niihin tarpeisiin, joita asiakkaila on.

Vain te asiantuntijat osaatte näihin vastata ja löytää vastauksia ja siksi onkin tärkeää, että voitte koulutuksessa myös yhdessä näitä pohtia.

Hyvää joulun aikaaa ja iloa tulevankin vuoden kehittämistyöhön!

Terveisin Sirkka-Liisa Pylväs

Kyselyitä ja keskusteluja

Meillä oli Aava Unelmassa kaksi kyselyä. Nollatoleranssista kaikelle huonolle kohtelulle puhuttiin monella foorumilla - kysely oli niistä yksi. Tulokset näyttivät tältä

Aika häkellyttävän yksimielistä. Ja aivan yhtä yksimielistä se on ollut keskusteluissa kaikilla foorumeilla. Muutahan Anu ei ole voinut päättää, kuin että se on nollatoleranssi. Syksy on jo harjoiteltu ja uusi vuosi voi alkaa niin, että se on totisinta totta. Kaikissa kohtaamisissa.

Sivujen avaamisesta kyseltiin myös. Kukaan ei kannattanut ajatusta, että niitä ei avattaisi. Sirkka-Liisa teki päätöksen avaamisesta keskusteltuaan kuntayhtymän johtajan kanssa. Aika mukavaa on, että myös muualla voidaan lukea Aavan hyvän elämän etenemisestä.

20. joulukuuta tehtiin väliarviointi. Siitä on tuolla välilehdillä.