Tänään puhuttiin toimintamallien maastouttamisesta.
Vuonna 1991 maailma oli aika erilainen paikka. Missä olimme, mistä haaveilimme ja mitä teimme tuolloin? Syvä lama jätti jälkensä meihin. Työttömyyttä oli valtavasti ja koko talousjärjestelmä meni uusiksi.
Alaamme vaivaa yksilöitä syyllistävä ote kun yhteisvastuullisuus kehityskohteista olisi tulevaisuutta, osin jo tätä päivää. Yhteisvastuullisuus vahvistaa koko yhteisöä.
Mitä jäänteitä tuosta ajasta on mielissämme? Entä asiakkaidemme mielissä? Valion maito vai Pirkka-maito? Tarjotessamme kebab-kiusausta asiakkaillemme teemme ehkä jonkin sortin loukkauksen.
Nollatoleranssi vanhaan puuroon! Voileipäpoliisit vahtikoon että voileipiä ei tehdä valmiiksi.
Haluanko olla SÄNKYYN HOIDETTAVA? Ruokailunkin pitäisi tapahtua jossain muualla kuin sängyssä ja muiden ihmisten seurassa. Miten valinnanvapaus toteutuu ruokailuissa? Voisiko ateria-automaatti olla ratkaisu joissakin paikoissa ja joillekin asiakkaille? Pedit pedataan, päivävaatteet puetaan.
Minna on reipas päiväpetipoliisi.
Varomme käsittämättömällä tavalla asiakkaitamme kaikelta "pahalta". Esimerkiksi takoissa ei uskalleta polttaa puita koska se on liian vaarallista. Mitä järkeä? Elämämakuisuus vaatii elämänmakuisia asioita. Esimerkiksi papanoita pihalla. Hiukan savunhajua ilmassa takan polttamisen seurauksena. Orientaatio tulee olla elämän auttaminen. Ei hoito-orientaatio. Millainen esim. suihku- tai saunareissu on hoito-orientaatiolla suoritettuna vs. elämä orientaatiolla?
Leininuuni on suuri innovaatio. Samoin hotpotti.
Henkilökunnan voimavaroja ja erityisominaisuuksia tulisi hyödyntää asiakkaiden eduksi.
Työsuhdemalli on muuttunut. Ennen oltiin koko elämä samassa ammatissa ja pitkässä työsuhteessa. Työsuhteen psykologinen sopimus muuttui pitkistä työsuhteista määräaikaisiin ja joustaviin työsuhteisiin. Puhutaan laadusta ja työhyvinvoinnista.
Suomessa ei ole julkisen sektorin kriisiä. Sen sijaan on sosiaali- ja terveystoimen kriisi.
Minkälainen työ on tuottavaa ja taloudellista?
Tulevaisuus 2030; työn ja oppimisen liitto --> Parru
On tärkeää miettiä asiakkaan elämän historiaa, mutta vielä tärkeämpää on miettiä mistä asiakkaat unelmoivat. Loppuuko unelmointi, kun täyttää 60 vuotta?
Tehtävämme on pelastaa Suomen kilpailukyky strategisten päätösten avulla. Asukkaat syövät sunnuntaisin lähiruokaa: asukkaat saavat hyvää ruokaa, lähiympäristön yritykset menestyvät ja ympäristön kannalta on pienempi hiilijalanjälki.
Resurssiviisaus; pystyy hyödyntämään resursesseja mahdollisimman hyvin.
10-14 erilaista työtä 38 ikävuoteen mennessä.
Vanhukset on erotettu teknologiasta, josta he hyötyisivät. Ei ole Ipadia, jolla pitää yhteyttä omaisiin tai voisi lukea. Kuinka moni vanhus hyötyisi yhtä paljon ipadista kuin rollatorista???
Jounin kolme tavoitetta laitoshoidossa tämän vuoden loppuun mennessä:
1. jokainen pääsee vähintään kerran viikossa ulos
2. jokainen nostetaan kerran päivässä ylös
3. painehaavoja ollenkaan.
Tulevaisuudessa ei ole yhtään laitospaikkoja, ei myöskään tehostetun palveluasumisen paikkoja. Tulevaisuudessa on yksiportainen elämänvalmennus ja perusterveydenhuolto, jota tarjotaan vanhuksille. Ihmiset asuvat erilaisissa kodeissa ja koteihin saa niitä palveluita joita haluaa ja tarvitsee. Näin ei ole talon tapoja, joita on noudatettava.
Otetaan tavoitteeksi, että asiakkuusjohtaja menee läheisen kanssa asiakkaan kotiin ja yhdessä suunnitellaan miten asiakas pärjää esim. tulevan talven. Asiakas menee vuorohoitoyksikköön vain talveksi ja suunnitellaan miten kunto kohenee talven aikana, jotta hän voi palata kesäksi kotiin. Ja kesän loppuvaiheessa suunnitellaan taas seuraavaa talvea. Taloudellinen merkitys yhden ihmisen kohdalla on 20 000 euroa!
Etenkin harvaan asutetulla alueella tarvitaan uudenlaisia palveluita. Kotihoito tekee niitä asioita asiakkaan luona, joista hän hyötyy ja selviää sen avulla omassa kodissaan pitkään. Asiakas saa esim. rengin neljäksi tunniksi, joka tekee niitä asioita joita sillä hetkellä tarvitaan.
Palveluajan pidentäminen asiakkaalle. Soitetaan kotihoidon asiakkaalle ja kerrotaan: "Tulen puolen tunnin päästä luoksesi". Asiakas alkaa odottamaan, keittää ehkä kahvit, odottaa hoitajaa ja tulee tunne, että saa enemmän palvelua. Yksi tunti tiskaamista vastaa seitsemän tuntia fysioterapiaa vanhukselle. Käynnin jälkeen soitetaan iltapäivällä: "Miten päiväsi on mennyt?"
Kirjaamisen näkökulman on muututtava. Miten asiakas voi ja miten hän on asioita kokenut...
Pidetään kurittomuuspäiviä. Lähdetään asiakkaan kanssa ostoksille, pilkille, annetaan enemmän aikaa...
Kotitehtävä; Jokainen istuttaa kukkia ja laittaa maitopurkkeihin siemeniä itämään.
Tasalaatuisuudesta hyötylähtöisyyteen ja yksilöllisyyteen. Elämä on seikkailu.
Päivätoiminta, onko hyvä nimi? Mitä se voisi olla miehille? Toimintaklubi...
Vanhus saa 2 tuntia lisäaikaa joka päivä, lisää voimavaroja. Mitä silloin voisi tehdä, miten sen ajan voisi hyödyntää?
Meillä ei ole opettamisen kulttuuria. Kuvataan mummoja leipomassa pullaa, mutta ei kuvata kuinka mummo kertoo miten pullaa tehdään eikä laiteta reseptiä blogiin.
Blogin idea on se, että kerrotaan mitä ihmisten arkeen kuuluu. Elämän makuista kerrontaa. Kun kerrotaan ihmisten elämästä, niin ymmärretään, että kerrotaan ihmisten kodeista.
Ihminen asuu omassa kodissaan ja maksaa 12,50 koko päivän aterioista. Me määritellään mistä ruoka tulee ja asukas ei saa itse valita paikkaa mistä ruoka tulee. Palvelutaloon muuttavalta on loppu / kielletty ravintola-ateriat, pitseriat ja mäkkärit. Viikonlopuksi ostetaan ateriat muualta, jolloin tulee ruokaan vaihtelua. Tai lauantai voisi olla ruoan valmistuspäivä yhdessä ja sunnuntaina mennään ravintolaan syömään. Kodissa on oltava ruokakaappi ja hedelmiä.
Kehittämisen suunnan muutos oltava tuotteesta käyttäjäkokemuksiin. Mietitään millaisia käyttäjä-kokemuksia me halutaan ja toimitaan sen mukaan.
Vuosikello vrt palvelusektorin seitsemän sesonkia.... Miten vuodenajat näkyvät vanhusten arjessa? Ruoka, värit, tapahtumat. Ensin mietitään milloin ja sitten vasta tuotetta.
Tehdään ensin pieniä ja helppoja asioita, sitten kehtitetään kohti suurempaa ja parempaa. Ei tyydytä yhteen pieneen muutokseen, vaan mietitään mitä sitten.
