Kuninkaankartanon sali on aivan täynnä. Mikä innostuksen hehku näkyy kasvoilla. Karaoke soi ja keilat kaatuu, arpoja myydään ja ostetaan. Puheensorina täyttää salin ja aulan, ystävät tapaavat toisiaan, joku on päässyt mielestään ihan Amerikkaan asti. Neljä sukupolvea on pelaamassa ja leikkimässä, viihtymässä yhdessä. Kuntotestausta ja verenpaineen mittausta, diakonissakin on tavattavissa. Ei haittaa, vaikka muisti pätkii, mieleen nousee jostakin entisestä tuttuja kasvoja ja muistijäljet johdattavat hetkellisesti kirkkaisiin ajatuksiin: ”Sinun kanssasi minä ennen…” PARRU- olympialaiset kruunaavat päivän: kannustushuudot raikuvat ilmassa, kymmenen joukkuetta ottaa mittaa toisistaan. Nuorimmat osanottajat ovat viidesluokkalaisia leirikoululaisia, vanhimmat jo päälle 70. Mitalit ja kunniakirjat jaetaan aplodien raikuessa ja niinhän siinä käy, että eläkkeensaajien joukkue vie kirkkaimmat mitalit. Kysellään, milloin seuraavan kerran päästään taas kokemaan yhdessäolon riemu, laulaminen, tanssiminen, arpajaiset? Puhetta riittää pitkäksi aikaa. Kommentteja sataa: kymppisuoritus, hieno juttu, tätä lisää, upeaa jne…
Mikä tämä juttu oikein on? Toiminnallinen iltapäivä vanhustenviikolla perjantaina. Mukana on dementiayksikön ja tehostetun palveluasumisen asukkaita ja kotihoidon asiakkaita hoitajineen, eläkeläisiä, omaishoitajia hoidettavineen, järjestöjen, seurakunnan ja kunnan edustajia, koululaisia sekä läheisiä.
Ensi vuonna uudelleen ja uusin kujein.
Kyllä ne keilat vielä kaatuu...
Kävyn tarkkuusheittoon valmistautumassa
Tarinan kertojina Heidi ja Tarja.
Päivän järjestäminen vaati avointa mieltä ja heittäytymiskykyä. Tässä mainio palkinto kaikille, niin valmistelijoille kuin osallistujillekin.
VastaaPoistaUpeaa työtä! Tätä tarvitaan lisää
Näyttää tosi mukavalta :)
VastaaPoista